Syntymäpäiväviikko 16.-22.10.2023

Heippa! 

Pari viikkoa sitten täytin pyöreät 40 vuotta! 😀

Kun mä täytin 30, järjestin ystäväni Suvin kanssa yhteiset kolmikymppiset Lahessa vuokratiloissa. Me ollaan lukiokavereita joten iso osa vieraista oli yhteisiä, mutta molemmilla oli toki myös omia vieraita. Vaikka yhteissynttärit olivat tosi hauskat ja monia muistoja niistä on jäänyt, ajattelin tällä kertaa järjestää synttärini vähän eri lailla. Jos olet järjestänyt isoja synttäreitä tai vaikka hääjuhlat, voit varmasti samaistua siihen harmiin, ettei kaikkien ystävä- ja perheryhmien kanssa voi hengata kunnolla sellaisissa juhlissa. Pöydästä toiseen hyppiminen ja se tunne että joku yksin juhliin tullut kaveri jää huomioitta, on aika harmillista.

Matarón kaupoissa oli valinnanvaraa kakuista joiden hintakaan ei huimannut, mutta mä silti halusin leipoa nelikymppisiini jotain itse...

No, testasin nyt tosiaan toisenlaista toimintamallia!

Mun synttärit oli keskiviikkona 18.10., ja noin neljä kuukautta sitä ennen varasin Etelä-Suomesta kesämökin, jonne kutsuin joka päivä vähän eri kaveri- ja perheporukkaa jotka asuu sielläpäin Suomea. Ehdin mielestäni viettää kaikkien ryhmien kanssa kivasti laatuaikaa, ja koska porukka oli toisilleen tuttuja aina heidän kaveripäivänään, ei kukaan toivottavasti joutunut kuuntelemaan juttuja joihin ei voinut liittyä mukaan kommentoimaan ja muistelemaan yhteisiä kokemuksia.

Sitten, kolme kuukautta ennen synttäreitäni järjestin synttärihupia Joensuun "vanhoille kavereille" eli ystäville, joihin olin tutustunut yliopistossa opiskellessani. Tarjosin heille iltapäivän Joensuun elokuvateatteri Tapion aitiossa. Saatiin katsella uusin Indiana Jones nojatuoleissa röhnäten omien ruoka- ja juomatarjoilujen kera. Olipa aivan ihanaa päästä haukkomaan henkeä oikeasti ääneen ja muutenkin hurraamaan ratkaisuille ilman että häiritsi muita katsojia. 😁 Leffan loputtua istuttiin vielä puistossa piknikillä.

Sain Matarón vuokraemänniltäni synttärilahjaksi kuulemma tosi laadukasta punaviiniä sekä perinteisiä joulupipareita (tai siis mantelinmakuisia, kuivan murenevia, yksittäispakattuja leivoksia). Rasia säilyy muistona 💝

Kaksi kuukautta ennen mun nelikymppisiä mä järjestin Joensuun uusille ystäville eli Karelia-amk:sta löytyneille kavereille jotain erityistä. Meitä oli loppujen lopuksi kolme paikalla, koska kesä on ehkä hankala aika järjestää mitään sellaisten opiskelijakamujen kanssa, jotka lähtevät Joensuusta kesäksi karkuun... Mutta kolme oli aivan oikea määrä ja osallistuneet kaverit juuri täydelliset kumppanit pakohuoneseikkailuun! Me ei valitettavasti päästy pakoon sieltä määrätyn ajan sisällä, mutta saatiin jatkaa loppuun asti silti, ja oltaisiin lopulta tarvittu alle kaksi minuuttia että oltaisiin päästy tunnin sisällä huoneesta ulos! 😆 Käytiin vielä toisen kaverin kanssa jatkamassa synttärihumua paikallisessa ravintelissa.

Kuukausi ennen synttäreitäni eli maanantaina 18.9. mä nappasin lentokoneen kainaloon (vai nappasiko se mut kainaloonsa?) ja saavuin Barcelonan kautta Mataróon. Kuka voisi väittää ettei siinä jo itsessään ollut juhlan aihetta?!

Ja nyt kun mulla oli ihan oikeasti ne nelikymppiset, mä juhlistin niitä koko viikon ajan.

Maanantaina mä pyöräilin koulusta näköalapaikalle, jonne menemistä olin jo pidempään miettinyt.

Tuulinen näköalapaikka sijaitsee aallonmurtajan päällä venesatamassa. Sieltä pystyy näkemään Barcelonaan saakka!

Tiistaina mä ostin koulun ruoka- ja juoma-automaatista energiajuoman. Kamoon, älä väitä ettei siitä ole juhlan aihetta, aivan mahtavaa hemmotella itseään! 😂 Tiistait ovat myös mun pisimmät koulupäivät, olen koulussa klo 12 - 21 yhden tunnin tauolla (plus toki 10 minuutin tauoilla tuntien välissä).

Keskiviikkona eli synttäripäivänä mä kokkailin pizzaa, mutakakun ja yritin tehdä myös kääretortun, joka lopulta paloi puoliksi ja sain siitä tehtyä vähän erilaisen herkun... Mutta se oli ihan todella herkullista! Kutsuin vuokraemännän puolisoineen ja kutsuin myös entisiä ja nykyisiä kämppiksiä, mutta heistä mukaan pääsi vain uusin kämppis. Meillä oli kuitenkin neljästään mukavaa, ja oli hauska tarjota mun tekemiä herkkuja uusille tuttaville. Kämppis tykkäsi kovasti myös Turkinpippureista, muut eivät niinkään.

Silloin synttäripäivänä otin myös haasteen vastaan pitää Instagramissa My Day -julkaisuja, eli kuvasin koko päivän aikana lyhyempiä tai pidempiä videoita mun päivän kulusta. Mä olen mukana Karelia-amk:n opiskelijajärjestö Pokan edustajistossa, ja kun meillä on edustajistovaalit meneillään niin My Day liittyi siihen. Kerroin päiväni kulusta vaihto-opiskelun aikana, mutta avasin myös fiiliksiäni edustajistossa toimimisesta ja muistutin vaaleista. 

Kuvakaappaus My Day:hin menneestä videosta. Tuosta kääretorttupalasista, erikoisesta kermavaahdosta (ne eivät pidä kermoja kylmässä täällä!) ja mansikkahillosta tehdystä ex tempore -jälkkäristä tuli ihan superhyvää, ja se olikin illan kehutuin annos.

Tässä vielä synttärilahjani sisältö. Oli aika erikoisia, mutta pitää myöntää että on ne jo syöty! 😂

Torstaina mä nukuin ihan superpitkään, jonnekin yhteentoista varmaan. Mä olen täällä herännyt mun opettajina toimivien kämppisten herätessä kahdeksan maissa, joskin sängystäni olen noussut vasta yhdeksän aikoihin kun kämppikset ovat lähteneet töihin ja saan rauhassa aloittaa aamuni. Taisin olla kuitenkin niin puhki pitkästä koulupäivästä, My Day:n tekemisestä, kokkaamisesta ja illanvietosta jossa puhuttiin englantia ja myös vähän espanjaa (yritän kovasti ymmärtää sitä kieltä mutta valitettavasti mulla on vielä aika olematon taitotaso...), että mieli vaati lepoa ja sitä onneksi pystyin tarjoamaan. Torstaisin mulla alkaa koulu vasta iltapäivällä viideltä! 

Torstaina mulla oli myös ensimmäinen espanjantunti täällä, sillä olin ensimmäiseltä tunnilta pois sairastelun takia ja toinen tunti osui Espanjan itsenäisyyspäivästä johtuneeseen vapaapäivään. Oli kyllä aika kamala kokemus se kielitunti, sillä olen aivan väärässä ryhmässä. Toisilla on takana kolme vuotta espanjan kielikurssia kun mä opiskelin sitä kevätlukukauden 2005! Yritin sanoa opelle että pitäisikö mun siirtyä suoraan aloittelijaryhmään, mutta se nyt vielä pyysi koittamaan tätä edistyneempien ryhmää. No, en aio luovuttaa (ainakaan vielä heti), pitää vaan opiskella kieltä kotona itsenäisesti ja yrittää pysyä perässä!

Perjantaina lähdin katselemaan biitsiä, tai itse asiassa kahta peräkkäistä biitsiä (siinä välissä on aallonmurtaja). Tuuli oli kova jo torstaina ja pääsin näkemään upeita aaltoja, mutta perjantaina kävin kastelemassa kintut ja housunlahkeet merenrannalla.

Oman biitsini edessä oleva runoilijan patsas... Pitäisi joskus googlettaa että olisiko tämän henkilön runoutta käännetty englanniksi/suomeksi, jotta voisin sivistää itseäni...

Rannoilla ei ollut kamalan paljon väkeä, mutta aalloissa liikkui muutamia surffareita.

Tässä mun kotitien vieressä on tuollainen sadevesioja. Se oli vielä kuukausi sitten aivan täynnä ainakin kolmimetristä ruokokasvustoa, mutta sitten tuli muutama mies raivaussahoineen ja noin viikon kuluttua oja oli "ajeltu". Tänään 30.10. kun vihdoin saan tätä blogipäivitystä kirjoitettua, oli tosi nopea mutta voimakas ukkosmyrsky, ja ekaa kertaa näin kun sadevesi oikein pauhasi tuota sadevesiojaa pitkin alas! Siellä kun olisi joku ihminen ollut niin ei olisi hengissä selvinnyt...

Terveisiä erityisesti Hannalle sinne Joensuuhun, tässä on siis kuvia lähikirjastostani! Se on rakennettu vanhan lihanleikkaamon tiloihin, ja on kyllä aika hieno! Upeaa kun vanhoja rakennuksia säilytetään ja kunnostetaan, ja niille löydetään ihan uusia, yleisölle avoimia käyttötapoja.

Mun piti alun perin mennä vihdoin tapaamaan mun paikallista ystävääni Elviraa Tarragonaan, mutta heidän lapsiperheessään oli sairastamista, joten tein viikonlopuksi uudet suunnitelmat. Sattumalta uusi kaverini, saksalainen Elisa oli mukana molemmissa.

Lauantaina lähdettiin junalla Elisan kanssa Barcelonaan. Jouduin ostamaan melkein 11 € päivälipun, jolla pääsin kulkemaan metrolla, funikulaarilla ja bussilla, ja olisin halutessani voinut matkustaa myös junalla Barcelonan alueella. Suunta meillä oli the Temple of the Sacret Heart of Jesus, eli hieno kirkko kukkulalla. Kirkon alapuolella oli yllättäen huvipuisto, muttei haluttu maksaa sisäänpääsymaksua niin kierreltiin vain niissä huvipuiston osissa jotka olivat ilmaisia kulkea. Kirkkoon tutustuminen oli ilmaista, kirkontorniin kapuaminen ja hissillä sinne kulkeminen maksoi 5 €. Mulla on vähän korkean paikan kammo, mutta yritän aina haastaa itseäni nousemaan kirkkojen ja kaupungintalojen torneihin katselemaan maisemia.

Kuvat lauantain reissulta:

Elisan kanssa funikulaarissa.

Upea kirkko, kullattu Jeesushahmo siellä katolla ja huvipuisto sen etupihalla. Maisemat Barcelonaan, esim. Sagrada Familia joten kuten nähtävissä vasemmassa reunassa (suurenna kuva nappaamalla sitä hiirellä).

Kirkko oli aika pieni ja yllättävän moderni (mm. kattolamput) sisältä, mutta väriä ei oltu säästelty joten oli kyllä tosi hieno.

Naureskelin kirkontornissa käymisen jälkeen etten tajunnut ollenkaan katsoa ylös kun oltiin tuolla ihan Jeesuksen jaloissa kävelemässä, olisi ollut hauska nähdä miltä patsas näytti lähempää... Tuo ensimmäinen kuva on siis hissireissun jälkeen, vielä piti kavuta rappusia ylöspäin.

Barcelonassa haettiin jotain safkaa reissun päätteeksi ja piti taas tallentaa hienoja näkymiä, siinä kaupungissa ei ihmettelyn aiheet lopu. Otan kuvia myös kaduilla olevista hienoista tekstitauluista siinä toivossa että joskus vielä ymmärtäisin mitä niissä sanotaan. 😄

Lauantaina pääsin myös ensimmäistä kertaa viettämään iltaa klubille! Tiedän... mä olen aika harvinainen vaihto-opiskelija siinä mielessä etten ole jo käynyt bilettämässä kaikkialla ja joka viikonloppu, mutta ehkä syytän tässä myös vähän ikääni... Täällä ESN Barcelona (jos tulet tänne vaihtoon niin ala seuraamaan heitä somessa ja lataa heidän appi! Samoin ala seuraamaan BuddyProgramTecnocampusta somessa!) järjestää viikottain baari-iltoja ja muita seikkailuita, mutta ne ovat Barcelonassa ja mua ei kiinnosta matkustaa yöbussilla Mataróon ja kävellä yksin mistä lie kaukaa kotiin aamuyön tunteina. 

Joka tapauksessa, lauantaina tässä mun asunnossa hetken asunut kämppis Carmen kutsui mut katsomaan hänen suosikkibändinsä esiintymistä Mataróon klubille ja vieläpä maksoi mun lipun, niin mikäs siinä sitten! Lämmittelijäesiintyjä veti tutuntuntuista poppia joka tanssitti mukavasti, ja pääesiintyjänä toimi isompikin kokoonpano Valenciasta, josta Carmenkin on kotoisin. Torvisoittokunta ja kaksi laulajaa oli ihan hauska kokemus, mutten maksaisi itse siitä ilosta uudestaan... Ei ollut ihan sellaista musiikkia joka itseäni liikuttaisi tanssilattialla kovin paljoa.

Jos jotain kiinnostaa esiintyjien nimet niin voin kaivaa ne pyynnöstä esille. Mä en ole niin kiinnostunut musiikista yleisestikään että muistaisin bändien tai laulajien nimiä pakosti, mutta jos kyse olisi leffoista niin se olisi eri asia... 😅

Sunnuntai eli synttäriviikkoni viimeinen päivä oli hieno ja kamala 😁 Oltiin Elisan kanssa varanneet paikat ESN Barcelonan reissulle. Bussireissuja aktiviteetteineen järjestetään aivan joka viikonloppu, ja matkat on erihintaisia ja -kestoisia, joten siitä vain valitsemaan! Mun ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa matka oli tämä sunnuntain retki Montserrat-vuorelle. Ei oltu Elisan kanssa varauduttu vuorikiipeilyn todellisuuteen, mutta ei onneksi olleet muutkaan reissulle osallistuneet niin ei tuntunut niin pahalta! 

Herättiin aivan liian aikaisin jotta ehdittäisiin Matarón aamujunaan ja kahdeksaksi tapaamispaikalle Barcelonassa. Taisin saada neljän tunnin unet, mutta nuorena jaksaa, eikös? Väsymys unohtui kun aamuseiskan jälkeen päästiin kävelemään läpi lähes aution La Ramble -turistikadun, joka tosiaan on kaikkina muina vuorokaudenaikoina aivan täynnä väkeä! Päästiin näkemään Miron taideteoskin ilman että sen päällä asteli kymmenen tai viisikymmentä muuta turistia.

Kaksi tuntia vuorenrinnettä kavutessa Montserratin korkeimmalle kukkulalle oli ihan hurjan rankkaa. Voin suositella reissua muille, mutta sillä varauksella että kamalat kiviportaat kiipeilyn alkutaipaleella pistävät kenet tahansa miettimään valintojaan... 😆Osa meidän bussilastillisesta opiskelijoita kääntyi takaisin ja luovutti, ja mäkin mietin luovuttamisen hyötyjä ja haittoja ihan tosissani. Sydän hakkasi siihen malliin että mietin että tähänkö ja tänäänkö olen kuolemassa, mutta onneksi ne raput loppuivat jossain vaiheessa ja edessä oli aika paljon helpompi metsäpolulla kävely.

Saavuttiin Montserratiin, edessä olevissa rakennuksissa oli ainakin turistikauppaa, kahvilaa, pikaruokalaa ja hostellia, kirkko, ja kai se kuuluisa luostarikin tuolla jossain oli... Montserratin tunnisti vaikka kuinka pitkän matkan päästä, koska se oli ainoa "rugged" eli jylhä vuori, kun muut vuorikukkulat täälläpäin ovat pehmeämuotoisempia ja vihreitä (eli kasvuston peittämiä).

Onneksi myös sain seuraa uusista tyypeistä, jotka olivat kanssa vähän huonommassa fyysisessä kunnossa ja pitivät taukoja tarpeeksi usein. Näillä retkillä näkee uusia paikkoja ja kokee uusia kokemuksia, mutta myös tutustuu kivoihin ihmisiin, joiden kanssa varmasti löytää puheenaiheita. Elisa-kaveri oli seurannut meidän matkanjärjestäjää vauhdilla, mutta mä annoin itselleni mahdollisuuden mennä ihan omaa vauhtiani ja tosiaan ottaa niitä taukoja silloin kun tarvitsi.

Aloitettiin porukassa, sitten jäin jälkeen ja kuljin hetken yksin. Kohtapuoliin kuitenkin edessä olivat taukoa pitämässä meidän bussissa matkanneita opiskelijoita, ja tosiaan heidän kanssaan jatkoin vuorenrinteelle asti.

Kaiken sen kauhean urheilun jälkeen päästiin vuorenrinteelle, josta avautuikin aivan ihanat maisemat kaikkialle ympärille. Oi voi huh huh hienoa 😀

Voittajafiilis! Mä tein sen! Kerran elämässä -kokemus, koska en ole niin masokisti että lähtisin tuolle reissulle uudestaan 😂

Lammasvuori, lounastauko ihan-melkein-huipulla, ja yks Saarinen Montserrat-vuoren korkeimmalla kohtaa 💖

Montserrat on katalonialaisille (vai espanjalaisille yleisestikin?) tärkeä vuori, ja siellä on vanha luostarikin. Tuolla olisi ollut myös joku tosi kuuluisa ja katolilaisille tärkeä musta Madonna -patsas, mutta Elisan kanssa skipattiin se. Valitettavasti Erasmusreissulla (ainakaan tuolla kyseisellä) ei saatu mitään opastusta tuosta paikasta, kunhan sanottiin että jos haluaa nähdä tuon patsaan niin pitää varata lippu erikseen. Pienellä googlauksella tätä blogia kirjoittaessani ajattelen nyt, että ehkä olisi voinut jonkun summan maksaa ja nähdä tuo tärkeä uskonnollinen kohde. Mutta toisaalta, eipä se mulle ole tärkeä, kunhan on osa kulttuuri- ja taidehistoriaa, niin en usko menettäväni yöunia siitä.

Mutta tässä kuvassa tärkeintä on nuo JÄTTILÄISET! Näättekö jättejä?! Koska mä katsoin tuota kallioseinämää ja näin monta niitä! Ehkä juuri päättynyt äänikirja The Hobbit vuoripeikkoineen vaikutti tähän, tai sitten mulla on aika vilkas mielikuvitus.

Joka tapauksessa, siinä kertomus mun synttäriviikosta. Ansaitset taas ison arvostuksen jos jaksoit lukea kaiken pälätyksen tähän asti. 😽