Katalonialainen perhejoulu

Suomeen olen palannut ja tammikuukin on jo pitkällä, mutta pitänee palata vielä kerran joulutunnelmiin kun tuli luvattua. 😁

Jouluaaton kunniaksi kävin päivällä tutustumassa vihdoin ah-niin-ihanaan Gaudin suunnittelemaan Casa Battlóon, jota voin kyllä ehdottomasti suositella kelle tahansa Barcelonassa matkaavalle 💖

Matkasin jouluaattona myöhäisen iltapäivän junalla Barcelonasta Reusiin, Tarragonan vieressä olevaan kaupunkiin. Reusista mut haki juna-asemalta paikallisen ystäväni Elviran mies Jordi, joka ei pahemmin englantia puhu. Yritettiin kuitenkin jutella koko kymmenen minuutin ajomatkan ajan toisillemme englannin, espanjan, katalaanin ja sanattoman viestinnän sekoituksen avulla. Saavuimme sitten perille Alcoverin kylään, jossa on muun muassa aivan ihana muurien ympäröimä vanha keskusta.

Vatsat täyteen!

Kataloniassa on eri ruoat jouluaatolle, -päivälle ja tapaninpäivälle, toisin kuin ainakin meidän perheessä Suomessa, jossa syödään jouluruokaa niin kauan kuin sitä riittää ja/tai alkaa kiinnostamaan jo jokin ihan muu ruoka, yleensä siinä tapaninpäivän tai seuraavan kohdilla...

Jouluaattona aloiteltiin illan ruokailu myöhään, tietenkin, ja napsittiin ensin alkupaloja. Sitten syötiin nätti annos lihaa, ja jälkiruoaksi tietenkin turróneja (tai torrons) eli mantelimassasta tai suklaasta tehtyjä levyjä, sekä neuloja, jotka on kuin niitä kuivia vohvelitikkuja joita saa joidenkin jäätelöannosten yhteydessä.

Alkupaloina oli ainakin katkarapuja, erilaisia juustoja (nuo pyöreät tikunnenässä olleet olivat herkullisia), pikkuisia leipiä joiden päällä oli anjovista ja muuta kalaan viittaavaa, sekä tietenkin oliiveja ja makkaraviipaleita...

Lihakimpale kastikkeella, sieniä, taateleita (vai luumuja?) ja mansikoita taisi tämä annos sisältää.

Vatsat olivat tietenkin jo aivan täynnä, mutta pitihän sitä vähän maistella jälkiruokia. Nämä joululahjoiksi saamani neulat ja turrónit kuljetin Suomeen ja aion viedä työpaikalleni maistettavaksi, kunhan pääsen tästä flunssan jälkitaudista eroon...

Tässä vielä kuvat kunnon turrónseista joita pääsin maistelemaan joulupäivänä, tämä oli niiiiin suussa sulavaa mantelimassaa kuin voi vain olla! Tämä on kai kallein ja laadukkain turróns-merkki mitä löytää. Tuo paketti oli aivan öljyssä, joten tiesin että jotain erityistä on tulossa... Tästäkin oli suklaaversio mutta tämä manteli oli kyllä niin erikoinen kokemus että se vei tällä kertaa pisteet kotiin.

Joulupäivänä on pastakeiton vuoro: caldo amb galets. Maun puolesta (ja huomaatte varmasti etten mä ole mikään mestarimaistaja) epäilin että olisikohan keitossa olevien jättimäisten simpukkapastojen sisällä olevat lihapullat tehty tonnikalasta, mutta ei. Elvira taisi luetella ainakin naudan- ja sianlihan, olisiko lammastakin, ja muutakin vielä, ehkä kanaa? Varmaan viittä eri lihaa, jotka muussataan yhteen ja... En mä edes muista mitä sille tehtiin, mutta tuota pasta-lihapullakeittoa pitää kuulemma kokkailla keittiössä tuntien ajan. Itse liemikin oli toki herkullista.

Tapaninpäivänä tarjoillaan perinteisesti canelons eli canneloneja, joihin on käytetty ylijäänyt liha keitosta. Mä en saanut edustavaa kuvaa siitä, mutta siis lisää tuota lihaa, sen ympärillä pastaa sekä béchamel-kastiketta ja gratinoitua juustoraastetta, nam nam! Kuten Elvira mua varoitteli, joulunaikaan tarkoitus on syödä, syödä, syödä. ...Mutta kuului siihen jouluun muutakin:

Kataloniassa on erikoisia joululahjaperinteitä.

Tió de Nadal on puupölkky, joka haetaan metsästä (tai torilta tai kaupoista), joka peitetään viltillä ja jota ruokitaan. Joissain perheissä käsittääkseni Tió on aluksi pieni ja kasvaa sitten hyvän hoidon takia isommaksi. Elviran perheessä näkyi pieni ja isompi Tió sulassa sovussa, joskin isompi oli se jota hakattiin.

Elviran perheessä oli isompi Tió ja sen luona tuollainen pienempi (suurenna kuvaa napsauttamalla sitä hiirellä).

Eli kataloniassa lapset hakkaavat Tión selkää tietyn laulun tahtiin. Laulussa pyydetään Tióa kakkaamaan hyviä lahjoja, ja laulun lopuksi lapset juoksevat toiseen huoneeseen odottamaan lahjoja. Sillä välin aikuiset tuovat jonkin verran lahjoja Tión taakse ja peittävät kaverin lahjakasoineen viltillä. Lapset kutsutaan paikalle ja lahjat löytyy, jaetaan ja avataan! Tämä prosessi toistuu niin monta kertaa kun lahjat on jaettu, mun kokemuksen mukaan noin neljä kertaa laulamista, hakkaamista ja lahjojen kasaamista Tión peräpuolelle.

Elviran tytär (valkoisessa paidassa) kahden serkkunsa kanssa Elviran vanhempien luona joulupäivänä laulamassa Tiólle lauluaan.

Elviran veljenvaimo, Jordi ja Elvira täyttämässä Tión taustaa lahjoilla. Sen jälkeen Tió ja lahjakasa peitetään taas viltillä.

Jee, lapset löysivät lahjakasan! Seuraavaksi yllättävän nopea lahjojen jako, niiden avaaminen ja lahjojen vieminen oman äidin luokse, kunnes kaikki lahjat oli avattu, Tió peitetty ja hakkaaminen alkoi uudestaan... Lapset saivat ihan järkyttävän paljon lahjoja!

Kun lahjat ovat loppu (ja lapsethan eivät tiedä milloin Tión kakkaaminen päättyy), lauletaan normaaliin tapaan laulu, lapset lähtevät piiloonsa, ja aikuiset laittavat Tión pyllyyn sipulin. Sipuli kuvastaa sitä, että tämän jälkeen lahjoja ei enää tule. Mukana on toki jotain kivaakin, esimerkiksi appelsiineja ja suklaata.

Sain todistaa Tión hakkaamista yhteensä kolme kertaa noiden kolmen joulupäivän aikana, viimeisin oli Alcoverin kadulla pitkän, pitkän Tión vierellä! Alcoverissa näköjään riittää pieniä lapsia, ja heillä oli luultavimmin Katalonian pisin Tió. Tapahtumaan piti ilmoittautua ja lapsiperheet jaettiin kahteen eri joukkoon eri aikoihin, jotta kaikkien lapset pääsisivät hakkaamaan pölkkyä ja saamaan lahjoja.

Tämä kuva on ennätyspitkän Tión peräpäästä, etuosa oli samanlainen hymyilevä puupölkky kuin kaikki muutkin. Tämän alla oli avausmekanismi, joka avattiin kun lapset olivat laulaneet hakkauslaulun läpi kahdesti... Ei siinä melussa mitään laulamista kyllä kuullut kuin kovaäänisistä, voitte kuvitella kuinka monta pikkuviipertäjää tuon Tión molemmille puolille mahtuu puu- ja muovikeppeineen...

Toinen katalonialaisten lasten lahjojen saamisen päivä on 6.1., kun kolme kuningasta kiertelee talosta taloon ja jakaa lahjoja. Kuninkaista oli jouluvierailuni aikaan puhetta, mutta itse olin tuossa vaiheessa jo Puolassa, joten en päässyt todistamaan tarkemmin tätä tapahtumaa.

Joulupukkikin vierailee nykyisin katalonialaisten joulunviettäjien luona. Ymmärtääkseni ei niinkään koteihin asteleva joulupukki kuten Suomessa, vaan lahjoja on vain ilmestynyt joulukuusen alle. Sekin pitää kertoa, että Kataloniassa ja Espanjassa jouluvalot joulukuusissa sekä parvekkeilla vilkkuvat nopeasti kuin diskossa, ei sillai nätisti hitaasti tai jopa vain loistamalla paikoillaan kuten Suomessa... Vähän ehkä häiritsevää se vilkkuminen, varsinkin kun valot usein olivat monivärisiä...

Vielä pari kuvaa tapaninpäivän alkupala- ja jälkiruokatarjoiluista. Matkattiin Valls-nimiseen kaupunkiin Jordin äidin luokse ja syötiin taas hyvin 😅 Sain autokyydin takaisin Barcelonaan Jordin veljeltä, joka onneksi puhui tosi hyvää englantia.

Vielä pitää mainita seimiasetelma. Joulutorit Kataloniassa ovat täynnä seimiasetelmiin myytäviä hahmoja ja rakennuksia. Elviran äitikin oli kasannut todella näyttävän seimiasetelman taloonsa. Seimen takana tai muussa piilopaikassa on aina myös Caganer eli kakkaajapatsas, jota on hauska yrittää etsiä seimiasetelmasta.