Kulttuurishokki - sairaana ulkomailla ja kauppareissuja

Tänä torstaina ajattelin että mä haluan vaan kotiin täältä ulkomailta. Mulle nousi kuume, mä olin sairastanut enemmän tai vähemmän sunnuntaista asti, ja sitä ennen ollut eri lailla kipeä jo edellisellä viikolla, vesi maistui ja haisi pahalta, ruokakaupoista ei saanut tuttuja safkoja, ilma oli kuuma ja missään ei ollut mitään järkeä. Joten tajusin olevani aika syvällä kulttuurishokin kurjimuksessa.

Mä olen asunut muutaman kerran pidempiä aikoja ulkomailla (toki kulttuurishokkia voi kokea myös vaikka muuttamalla kauas perheestä ja ystävistä uuteen opiskelukaupunkiin Suomessa). Ensimmäinen pidempi reissu ystäväni Nean kanssa tehtiin Alaskaan parikymppisinä. Työskenneltiin noin kolme kuukautta lohien ja niiden mädin käsittelyn parissa, joskin juuri sinä kesänä saalista tuli tosi vähän ja siten myös työpäiviä oli välillä aika harvakseltaan. Uskon että kulttuurishokki oli se joka meitä aika isosti vaivasi silloin kun viestiteltiin kiivaasti Suomeen välitysfirmaan ja vaadittiin että meidät siirrettäisi muualle tai että saataisiin tulla kotiin. Oli siellä Alaskassa siis tapahtunutkin aika kamalia asioita, pahimpana että joku muu kesätyöläinen oli kuollut johonkin kaasuun kalastusaluksella, ja se sai meissä nuorissa eurooppalaisissa pienen paniikin aluilleen. Sinniteltiin kuitenkin Nean kanssa loppuun asti, mutta palattiin heti pestin jälkeen Suomeen, ilman että oltaisiin lähdetty kiertelemään esimerkiksi muualle Yhdysvaltoihin.

Varmaan myös opiskeluvaihdon aikana Puolassa iski kulttuurishokki, josta en kyllä tähän hätään muista mitään esimerkiksi kelpaavaa, ja ehkä sitten noin yhdeksän kuukauden Work & Travel -viisumin alaisella reissulla Uudessa-Seelannissakin kymmenisen vuotta sitten? Sitäkään en kyllä muista, mutta sieltä kotimaahan palatessani vietin oikeasti varmasti vuoden vaan haaveillen Seelannista, ja kävellessäni Suomen luonnossa koin vahvasti että Seelannissa olisi ollut jotenkin vaikuttavampaa jne... Eli paluu-kulttuurishokkikin on tullut koettua!

Kulttuurishokin voi toki kokea eri lailla, mutta siihen ymmärtääkseni yleisesti liittyy juurikin fiiliksiä siitä, että kotimaassa asiat ovat paremmin ja ulkomailla ei vaan ymmärretä hyvän päälle. Myös kotiinpaluun aikana se outo tunne, kun itse on niin sanotusti mennyt eteenpäin (henkisessä kehityksessä, itsensä tuntemisessa, elämänkokemusten kerryttämisessä) ja ehkä kotimaassakin asiat ovat muuttuneet (Uudesta-Seelannista palatessani tapasin pienen siskonpoikani!), mutta toisaalta kaikki tuntuvat seuraavan vain samoja vanhoja rutiineja ja oma paikka pitää löytää uudestaan siinä elämänkulussa... Nämä asiat on tosi tärkeä tunnistaa ja tunnustaa jo etukäteenkin, ja tietenkin myös aina silloin kun vastaan tulee jotain ylitsevuotavia fiiliksiä hyvään tai huonoon suuntaan. Kyse voi olla nälkäkiukusta tai hormoneista, mutta myös kulttuurishokista. 😅

Kuva yhdestä kotimatkasta tähän väliin. Tämä on olutfestareiden jälkeen, niistä kerron lisää kohta.

Sairastelua

Viime viikolla eli ensimmäisellä kouluviikollani kävin koulussa tiistaina, kun piti olla ensin parin oppiaineen luennot ja sitten espanjan kielikurssin tasokoe. Ensimmäisen luennon aluksi varmistin opettajalta että onhan tämä kurssi nyt englanniksi, ja kuulemma englanninkielinen versio kurssista olisi ollutkin maanantaina sekä aiemmin tiistaipäivänä. Tätä sitten ihmeteltiin Mariannen ja yhden kolmannen vaihto-opiskelijan kanssa tunnilta pois livahtaessamme. Muutenkin opiskelujutut täällä ovat olleet ihan sekaisin, ja todellakin kerron niistä jossain toisessa postauksessa enemmän! 

Tiistai-illasta alkaen mulle kuitenkin tuli yskä ja kurkkukipu, joten en lähtenyt tartuttamaan muita tai väsyttämään itseäni enempää koululle muina päivinä. Perjantaina ehkä olisin voinut yrittää mennä koululle, mutta en sitten lähtenyt liikkeelle. Lauantaina olin niinkin hyvässä kunnossa että lähdin vaateshoppailemaan Barcelonaan ja palatessani osuin vahingossa paikalle Suuret oluet, pienet panimot -tyyliseen olutjuhlaan, jossa tanssin livemusiikin tahtiin.

5 € maksoi lasi ja pieni määrä olutta sekä sipsipussi. Lasin sai täyttää valitsemallaan pienpanimo-oluella keskimäärin 3 - 3,5 € hinnalla. Loppuillasta päädyin eturiviin tanssimaan.

Sunnuntaina sitten oli taas vähän kipeä olo (nyt kun alan miettiä niin olikohan niissä oluissa jotain?), mutta maanantaina lähdin taas ahkerana kouluun viettämään vihdoin kunnon kouluviikkoa! Tiistainakin piti mennä, mutta myöhästyin juuri bussista jonka avulla olisin ollut jo muutenkin myöhässä (hups, ajanhallinta ei ole koskaan ollut mun vahvuus), joten päätin että skippaan sen ensimmäisen luennon ja sen jälkeisen luppotunnin, ja menen koululle iltatunneille. Siinä vaiheessa kuitenkin aloin tuntea taas itseni kipeäksi, ja loppuviikon olenkin ollut ihan vain asunnossani, lähinnä huoneessani, ja odotellut että koska sitä nyt parantuisi... Eilen lauantaina tuntui jo 80 % terveeltä ja tänään sunnuntaina kävelin rauhakseen merenrantaan, kävin siellä torkkumassa ja vähän kellumassa rantavedessä, ja sitten takaisin kotiin.

Sairastelu kesäkuumalla ulkomailla on kurjaa, mutta kurjinta on kun odotetut asiat (tämän viikonlopun reissu Elviraa tapaamaan ja polkupyörää hakemaan) joutuu peruuttamaan... Kuume kun nousi niin aloin jo miettiä että enhän mä edes osaisi täällä lähteä mihinkään päivistykseen, ja puhuvatko ne siellä edes englantia?! Jos sairastelisi Suomessa niin voisi pyytää kavereita kuskaamaan ruokia ja lääkkeitä kotiin, tai lähteä nopealle kauppareissulle hakemaan luottoruokia, mehuja ja vissyjä. Gemma-vuokraemäntä toki sanoi perjantai-iltana että olisi se voinut hakea mulle ruokia ja lääkkeitä, kun kysyin lähintä apteekkia varuilta, mutta apua on välillä vaikea kysyä puolitutuilta...  Pahinta on myös se, että täällä ei ole mitään niistä luottoruoista ja asioista joihin on kotona tottunut...

(siitä sitten aasinsiltana)

Ruokajuttuja

Laitan tähän kuvia ja pidempiä kuvatekstejä. Huomaan näitä kirjoittaessani että ärsyyntymisaste nousee ja nousee, ja toivon etten välitä tätä fiilistä sinne sulle lukijalle. Jos sulla on tänään vähän huono päivä niin ehkä ei kannata lukea kuvatekstejä... 

Ensimmäinen kuva on salaotos "hole in the wall"-tyylisen pikkukioskin edestä, jollainen on onneksi tuossa muutaman minuutin kävelymatkan päässä kulman takana. Kauppias aina tulee ulos kaupasta ihmettelemään maailmaa. Näitä kioskeja voisi ehkä verrata R-kioskeihin, eli kalliimmalla hinnalla on saatavilla perustuotteita, ja ovat pidempään SEKÄ SUNNUNTAISIN auki. Täällä, ainakin mun alueella, kun isommat ruokakaupat ovat sunnuntaisin kiinni! Tämä on jo toinen sunnuntai kun asian unohdan, ja sopivasti olin suunnitellut tekeväni pakolliset ruokaostokset sunnuntaisin... Tuolta (valmis)ruokia ei kovin hyvin saa, mitä nyt vähän kalliimpaa pakastepizzaa, joten tässä kipeysviikkoina olen syönyt kiintiöni täyteen sitä.

Toisessa kuvassa olen onnistunut paistamaan pizzapaketissa pizzan alla piilotelleen maustesoosin uunissa! Uskaltauduin kuitenkin syömään sitä. Tuona viikkona olin kurkkukivussa joka ei tuosta vahingosta pahentunut, ja elossa olen vieläkin.

Ai niin, ehkä tähän väliin kerron vedestä. Eli tosi monet, myös nämä mun katalonialaiset/valencialaiset kämppikseni (joista toki tällä viikolla jäljellä on enää Carles-historianopettaja) juovat pullovettä. Carles kyllä sanoi että kraanavesi on juotavaa, mutta ainakin täällä Katalonian alueella siinä on oma erikoismakunsa kaiketi kalkista. Netissäkin sanottiin että vesi on okei suoraan kraanasta.

Mäkin ostin kipeänä ollessani pullovettä koska tuossa kraanavedessä on se erikoinen maku. Ostin ekoina päivinä ison vesikannun johon laitan iltaisin vettä, ja jääkaapissa yön aikana se maku lievenee ja sitä on ihan ok juoda. Ei se silti mautonta ole. En millään jaksaisi raahata pullotettua vettä kämpille, ja ei se toki ilmaistakaan ole, mutta täytyy pitää huolta että olisi pullovettä aina saatavilla. Kerran illalla kävi niin että multa loppui vesikannusta vesi ja en todellakaan saa alas tuota vettä suoraan hanasta valutettuna. Silloin ei ollut mitään mehujakaan ja en halunnut lähteä katsomaan olisiko lähikioski vielä auki. Onneksi muistin että olin tehnyt myös siitä yön-yli-vedestä jääpaloja, niin niitä imeskelin pahimpaan janoon ja laitoin lasiin aamua varten. 😁

Seuraavaksi ruokakauppakuvia 

Lihaa olisi tarjolla näin näyttävästi! Useissa paikoissa on myös tiski ja sen takana lihaa leikkaava työntekijä. Mä en ole kuitenkaan vielä uskaltautunut lähellekään näitä kinkkuja. Suomessakin mä olen huono kokeilemaan uudenlaisia lihajuttuja ja välttelen myös leikkeleitä (koska tuntuu etten tarvitse lihaa leipäni päälle, ellei nyt tosi harvoin rapeita pekonipaloja hotelleissa tai kaveriaamiaisilla). Mä en tiedä että miten tätä lihaa pitäisi tilata (siis sitä leikattua versiota, EN ole ostamassa itselleni koko köntälettä), miten pitäisi osata valita oikea versio, ja missä tilanteessa mä muka söisin tätä? Ehkä jos tänne tulee Suomesta joku vieras niin voidaan koittaa yhdessä? Tai ennen täältä lähtöä pakotan Gemma-vuokraemännän mukaan kaupoille. 😆

Tämä on hedelmätiski Consum-ruokakaupasta, johon mä kävelen täältä kodista alamäkeen Google-kartan mukaan noin viisi minuuttia, mutta väitän että en ole niin nopea kyllä ollut... Jos tulet Mataróon vaihtoon niin otapa ilmainen digitaalinen kanta-asiakaskortti Consumin verkkosivuilta! Ne on katalaaniksi/espanjaksi mutta mäkin selvisin käyttämällä Google Lens -kääntämistä. Tuolla Consumissa myydään myös kestohedelmäpusseja (jee!), eli ei tarvitse aina pakata tuotteita pikkupusseihin. Täälläkin muuten punnitaan hedelmät numeroiden mukaan, vai oliko niin että Mercadona-kaupassa (lähi-Consumin naapurissa) sitä ei tarvitsisi tehdä... 

Yksi iso ärsytyksenaihe on se, etten mistään ole löytänyt salaatteja tai yrttejä ruukuissa! Suomessa kun ostaa sellaisen niin ainakin kesäkaudella saa vaikka kuinka pitkään satoa, kuhan sen istuttaa hyvään multaan vaikka parvekkeelle. Täällä mulla olisi parvekelaatikot ja pitkä kesä, mutta ei, pitää ostaa vain leikattua salaattikerää... Tyhmät katalonialaiset.

Consum on myös kauppa josta löysin jonkinlaista tummaa leipää. Mulla on nyt pakastimessa paketti, mutta täällä tulee syötyä leipää (ja pakastepizzapohjaa) niin paljon että se tosiaan tulee jo korvista ulos. Koulullakin on myynnissä täytettyjä patonkeja, joista erehdyin ostamaan perunalla(!) täytetyn version. Täytetyt patongit sekä rapea leipäpala johon on hierottu valkosipulia ja tomaattia ja ripoteltu oliiviöljyllä ovat kuulemma katalonialaisia perinneruokia. Miksi ihmiset syö niin paljon leipää? Mä haluan nyt vaan uida äitin tekemässä italiansalaatissa ja juoda suomalaista rasvatonta maitoa ja syödä iskän grillaamaa kanaa ja syödä kirpeitä karkkeja ja turkinpippureita ja juoda puhdasta, herkullista kraanavettä! Äääh, ei kiinnosta enää mikään. (Huomenna taas kiinnostaa, älä huolestu liikaa.)

Tässä pari kuvaa alkoholeista ja niiden hinnoista. Vahvemmat holit ruokakaupassa (ainakin lähi-Consumissa) ovat vähän hankalammin saatavilla. Viinipulloista otin kuvan kun piti jossain vaiheessa tutkailla että mikä vaihtoehdoista mahtaisi olla kuiva valkoviini. Tuli ikävä Alkon infolappuja 😆 Kyykkyviiniosasto oli vielä halvempaa, mutta voisin maksaa Suomen hintojakin pullosta jos löytyisi joku erityisen hyvä.

Ravintoloissa alkoholi on halpaa, tietenkin riippuen paikasta. Barcelonassa kaikki on kalliimpaa, ja drinkit voivat olla (melkein) Suomen hintatasoa. Opiskelijakahviossa ja täällä lähiruokapaikassa oluen saa ihan parilla eurolla. Kävin siis neljän kämppikseni kanssa yhtenä iltana tässä parin korttelin päässä terassilla oluilla ja patongilla (mitäs muutakaan sitä söisi nälkäänsä...), ja ilta tuli kyllä tosi halvaksi. Consumista löysin tosi makoisaa siideriä, mikä nyt on saanut odotella parempia eli terveempiä aikoja. Minkäköhän hintainen se sixpack oli, nyt en muista ulkoa... 

Tässä vielä hauska löytö ostoskeskuksen tosi isosta kaupasta. Se oli sellainen Prisman kokoinen, ja sieltä löysin myös irtokarkkeja! En kyllä ostanut koska silloin ei tehnyt mieli ulkomaalaisia karkkeja, mutta pitää jossain vaiheessa testata. Tässä on siis pakastimessa irtotavarana ranskanperunoita, vihanneksia ja muita, joita saisi sitten kasata haluamansa määrän kaiketi pussiin...

Tällä viikolla kun olin kuumeessa ja muutenkin kipeänä, enkä liikkunut muutamaan päivään asunnostani kuin ehkä sinne lähikioskiin hakemaan mehuja ja lohtuherkkuja, söin päivän aikana vain ehkä jäätelöä, puolikkaan pakastepizzan ja mehua. Tänään sitten (nyt sunnuntaina jo ehkä 90 % terveenä) jaksoin kokata itselleni pestopastaa ja pilkkoa jämävihanneksia salaatiksi. Elämä voittaa kun ruoka alkaa taas maistua 😁 Odotan myös innolla että pääsen shoppailemaan koulun takana olevaan Aldiin huomenna, olisikohan siellä jotain vähän erilaista safkaa saatavilla?

Hei, laitan vielä pari kuvaa asioista joita täällä on tullut vastaan:

Asuntojen ulkopuolella olevat sähköjohtoviritykset.

Tässä ekassa kuvassa näkymä kävelytilasta, joka on siis kahden autotien välissä. Autoväylien jälkeen tulee vielä jalkakäytävä ennen rakennusten seiniä. Tässä siis on vaihtoehtona kävellä jalkakäytäviä pitkin tai tulla leveälle bulevardille. Mulla tässä nurkan takana on samanlainen ja siinä on tasaisin väliajoin myös isompia alueita jotka ovat hiekalla, ja mä epäilen niiden olevan koirien ulkoilutusta varten tehtyjä. Tuolla bulevardin päässä näkyy roska-astiat, jotka täällä ovat siis katujen varsilla kaikille saatavilla. 

Ärsyttävää näissä bulevardeissa on se että päivin öin niiden penkeillä viihtyy ihmisiä, ja tässä mun vieressä kun on jotain kahviloita jotka ovat auki vielä nyt klo 23:35, niin kamala pälätys kuuluu avoimesta ikkunasta. Viikonloppuisin ne siellä soittelee jotain rumpuja ja ties mitä. Kiva toki että on sellaisia ilmoja, niin halpoja ruokia ja juomia, ja sellainen kulttuuri että ihmiset viihtyvät keskenään pihalla, mutta mua suomalaista ärsyttää suunnattomasti juuri tällä hetkellä se, että miksei ne voi mennä yöksi kotiinsa katsomaan telkkaa hiljaa! Ihan ihme porukkaa (joo, ei huolta, parempi fiilis huomenna).

Tokassa kuvassa pyöräväylä, tosi kätevä! Mun pyöränhaku on viivästynyt, viimeksi nyt sairastumisen takia, mutta kun sen saan niin pääsen turvallisesti rantaväylälle kotiovelta asti.

/ EDIT: tässä luen blogia läpi, korjailen vähän tekstiä ja tuskastelen kun kuvat ja kuvatekstit eivät suostu menemään taaskaan nätisti. Kello on jo 0:51 ja tuolla lähiterassilla tai bulevardin penkeillä VIELÄKIN on ihmisiä pälättämässä! Eikö teillä ole töitä?! Eikö teillä ole lapsia tai syytä mennä nukkumaan?! Nyt on sunnuntai... No, mä tavallaan olen tottunut tähän taustameluna mutta pistää mietityttämään... Onneksi suomalaiset on hiljaisia 😂

Oli mulla myös hauskaa tässä kahden viimeisen viikon aikana, ja olisi valokuviakin siitä, mutta tämä postaus on jo kamalan pitkä. Erotellaan sitten kivat asiat ihan eri postaukseen näistä kulttuurishokki-valituksista, eli hei hei! Niin ja kun olen ehtinyt vähän enemmän käydä koulussa, kerron myös opiskelusta jotain.

Ja hei! Jos ystäväni / sukulaiseni haluat vierailla mun luona täällä Mataróssa (ehkä yhden ihmisen voisin yrittää saada tänne asuntoon joko ilmaiseksi tai päivä-viikkovuokraan? isompi joukko hotelliin) tai Barcelonassa, niin heti kun tiedät päiviä milloin ehkä pääsisit käymään niin ilmoittelethan. 😊 Nyt kun toivottavasti sairasteluputki olisi selätetty niin alan suunnittelemaan reissuja ja tämän maan laajemmin näkemistä, enkä halua tehdä tuplabuukkauksia (toki omat suunnitelmat on sitten helppo muuttaa, ellen ole sattunut ostamaan jotain lippuja jo...). Mutta jos olet tulossa niin mieti päiviä, toki ymmärrän ettei vielä voi kaikkea tietää ennalta. 💖