Ensimmäinen viikko takana

Sunnuntai-ilta, syyskuun 24. Tällä viikolla olin turistina, elin arkea, kävin tutustumassa kouluun ja muihin vaihtareihin, matkasin Barcelonaan ja nyt taas tämän päivän olen vaan ollut ja tehnyt arkisia kotihommia. Sen huomaa selkeänä erona perus matkustelussa ja tällaisessa pidemmässä vaihto-opiskelussa (tai vaikka työssä) ulkomailla, että tässä ei tunne painetta herätä ajoissa joka aamu tutustumaan paikkoihin. Ajatus siitä, että ehtiihän sitä tässä muutaman kuukauden aikana, on aika vahva, mutta myös petollinen. Olisi kurja pysytellä kodin suojissa nyt kuumina syyskuun päivinä, ja sitten joulukuussa ennen paluuta Suomeen tunkea joka päivä täyteen reissaamista, tuliaisshoppailua ja kokemusten keräämistä minuuttiaikataululla.

Pari ensimmäistä päivää söin pizzoja. Täällä Matarón pohjoispäässä ei puhuta kovin paljon englantia, ja minä kun en saanut aikaiseksi opiskella sitä espanjaa (tai katalaanihan täällä tarvittaisiin!) kesän aikana niin on ollut välillä vähän vaikeaa.

Mä en ollut varautunut tähän kuumuuteen! 😁 En valita, toki tämä on ihanaa sen jälkeen kun Suomessa sai jo kaivaa takin kaapista ja aamulla töihin pyöräillessä hanskatkin olivat tarpeen. Pakkasin toki mukaan kaikkea kesävaatetta, mutta selvästi en tarpeeksi! Tällä viikolla melkein joka päivä tuli puoleenpäivään mennessä sellainen kuumuus että piti käydä suihkussa ja heittää taas jotain uutta vaatetta päälle. Naureskelin itsekseni maanantai-iltana kun purin matkalaukun sisältöä huoneessani oleviin kaappeihin, että pitkähihaisia paitoja ja kokomittaisia housuja tulee käytettyä luultavasti vasta joskus marraskuussa.

Ekana yönä kuumuus oli kamala, koska en tietenkään halunnut nukkua ovi auki koska mulla on täällä yksi kämppis, ja mietin etten halua ikkunaakaan avata jos kadulta tulee melua ja ötököitä. Jossain vaiheessa yötä se ikkuna oli kuitenkin pakko käydä avaamassa, ja heti helpotti. Aamulla huoneessa olikin jo ihanan viileää. Nyt olenkin nukkunut joka yö makuuhuoneeni ikkuna auki. Täällä on ikkunoissa sellaiset metalliset kaihtimet, jotka vedetään ylös tai lasketaan alas narua vetämällä. Sillä saa muuten huoneen keskipäivälläkin miltei pimeäksi, upeaa!

Kuvakaappausten avulla näytän vähän paikkoja (avaa kuvat tarvittaessa suurempina napsauttamalla niitä). Eli Mataró on noin 35-45 minuutin junamatkan päässä Barcelonasta ylöspäin Katalonian rannikkoa. Junamatka on upea merenrantamaisemineen! Toisessa kuvassa merkattuna mun vuokra-asunto ("koti"). Alempana, laiturien luona, sijaitsee juna-asema (sininen junalogo), sinne kuljen tällä hetkellä bussilla (1,70 € per reissu). Siitä alaspäin eli kuvassa alavasemmalla näkyy mun koulu TecnoCampus. Juna-asemalta kävelee sinne 15 minuuttia. Kotiin olen tullut koululta ja juna-asemalta aina kävellen, reissu yölläkin tuntuu suht turvalliselta, koska ihmiset ovat syömässä ja terasseilla vielä pimeän tultua, ja katuvalot tietenkin ulottuvat kaikkialle. 

Tiistaina toimin turistina. Maanantaina mun ihana vuokraemäntä Gemma puolisoineen näytti mulle Rocafondan eli tämän alueen lähikaupat ja -kahvilat, ja kivan näköisen kirjaston missä pitää ehdottomasti käydä joku päivä. Tiistaina sitten kävelin merenrantaan (noin 10 minuuttia alamäkeen) kokeilemaan miltä tuntuukaan hiekka paljaiden jalkojen alla. 

Hiekka on pehmeää ja merivesi suolaista. Ps. terkkuja Simolle! 😂

Kävin myös kuluttamassa paljon rahaa tavarakaupassa (ostin keittiö- ja kylpyhuonetavaroita, sellaisia joita täällä ei vielä ollut valmiina käytettäväksi) sekä ruokakaupassa (pitihän ne kuivakaapit täyttää, kun kerran tykkään kokata itse ruokaa). Matkaillessa rakastan niin sanotusti eksyä kaupungin kaduille, ajatuksena että tiedän suunnilleen minne olen menossa tai mihin pitää palata, mutta muuten harhailen pitkin katuja, seuraten aina mielenkiintoisimpia näköaloja. Onneksi on myös Googlen kartta apuna, muuten olisin pulassa!

Tiistai-iltana lähdin bussilla keskustaan ja tapasin myös Karelia-amk:sta vaihtoon tänne tulleen luokkakaverini Mariannen. Käytiin syömässä, itse asiassa kahdessakin paikassa, ja käveltiin vähän juna-aseman takana olevalla biitsillä. Siellä keskustassa on aivan ihania ravintoloita, jäätelökojuja ja muita, ja tunsin oloni hyvinkin turistimaiseksi niitä ihaillessani. Ehtisiköhän tässä vaihdon aikana testata ne kaikki ravintolat? Mariannen kanssa käveltiin myös TecnoCampukseen ja takaisin asemalle. 

Illalla tuli jo hämärä mutta rantabulevardi oli hyvin valaistu ja TÄYNNÄ juoksijoita ja koiranulkoiluttajia. Naureskeltiin Mariannen kanssa sille juoksijoiden lukumäärälle ja mietittiin että pitäisiköhän itsekin aloittaa juokseminen vaikka molemmat sitä lajia ehkä aika paljon karsastetaankin...

Keskiviikkona oli paluu arkeen turistipuuhien jälkeen. Siivosin keittiön kaappeja kun halusin laittaa kuivatuotteet puhtaille hyllyille, pesin makuuhuoneeni lattian ja pesin myös pyykkejä ja astioita. Täällä kävellään sisällä kengillä, mutta mä en halua pitää kenkiä jalassa koko päivää. Toin tähän varautuen pehmeät tossut Suomesta, ja ostin myös kaupasta halvalla sandaalit ihan rantareissujakin ajatellen. Keskiviikon jälkeen pystyin kävelemään omassa huoneessani siis paljain jaloin, ilman että jalkapohjat olisivat ihan mustat kun menin petiin, mutta muualla asunnossa jatkoin tossuilla kulkemista.

Keskiviikko oli tämän viikon ainoa sadepäivä, ja sade herätti olohuoneen ikkunalaudalla olleet vihreät heinät eloon! Ihania kukkia 💖 Ti-ke-yönä myös ukkosti, ja heräsin silmät puoliksi ummessa ottamaan videota meren päällä leimahtavista salamoista, mutta eivät ne silmät pysyneet pitkään edes puoliksi auki ja piti luovuttaa ukonilman ihailu.

Torstaina menin vihdoin loikoilemaan merenrannalle ja hyppimään aalloissa!!! Otin mukaan lakanan jolla maata, pienen pyyhkeen jolla pyyhkiä hiekat jaloista (tiistaina tajusin sellaisen tarpeellisuuden), ruisleipää (tai ainakin tummaa leipää, löysin ihan lähikaupasta!) jonka päällä oli reilu kerros nutellaa ja banaaniviipaleita (jos et ole koittanut nutella+banaaniviipaleleipää niin nyt voisi olla sen aika!), pullollinen vettä, Empire-elokuvalehti jonka ostin lentokentältä, ja avaimet. Pari kolikkoa sujautin myös kassiin mutten käyttänyt niitä missään, ja kännykän jätin suosiolla kotiin että saisin olla rauhassa aalloissa enkä pelätä rosvoja. Uskon toki että Mataróssa on vähemmän taskuvarkaita kuin Barcelonassa.

Tuuli oli kova ja aallot aika isoja, enkä lopulta uskaltautunut kovinkaan pitkälle rantahietikosta. Sen verran tuli kuitenkin hypittyä aalloissa ja seisottua vankoin jaloin niitä vastassa, että aurinkorasvat varsinkin niistä jaloista sulivat meriveteen. Olin ollut pakkaamassa aurinkorasvaakin mukaan, mutta se oli unohtunut keittiön pöydälle. Tiedän palavani helposti ja yritin suojata itseäni rantamekolla, mutta eipä se riittänyt kaikkialle, ja poltin reiteni aika punaisiksi. 

Torstai-illan ja vielä perjantaiaamunkin vietin lisäillen parvekelaatikon aloe vera -kasvin tahmaa jaloilleni. Näin kerran Uudessa-Seelannissa kun eräs nainen leikkasi puutarhassaan kasvaneesta aloe verasta lehden ja laittoi sen sisältämää nestetahmaa lapsensa saamaan hyttysenpuremaan. Mun mielestä se toimii loistavasti myös auringonpolttamiin. Onpa kätevä kasvi...

Perjantaina oli sitten lopulta vaihto-OPISKELUUN liittyvää aktiviteettia, eli orientaatiopäivä TecnoCampukselta. Yritin keksiä jotain kivaa mutta viileää päällelaitettavaa, hyppäsin bussiin ja kävelin rantabulevardia pitkin koululle. 

Aurinkorasva, -lasit ja hattu ovat oleellisin osa tyyliä, lyhythihaiset paidat ja shortsit kuuluvat myös lookkiin 😁

Orientaatio alkoi klo 12:30 ja päätin sinänsä täyttävän puuroaamiaisen (kyllä, toin pikakaurapuuropaketin Suomesta. Paras päätös ikinä) jälkeen ostaa jotain lounasta koulun lähikaupasta. Pollon tiedän tarkoittavan kanaa, joten perus kanakolmioleipä ja juotava proteiinijogurtti vaikuttivat aivan pätevältä aterialta.

Mä olen itse asiassa tänä vuonna kansainvälisten opiskelijoiden tuutori Karelia-amk:ssa. Vaikka olenkin tässä syyslukukauden ajan itse ulkomailla, ehdin kuitenkin nähdä Joensuuhun muuttaneita vaihto-opiskelijoita elo-syyskuun vaihteessa ja osallistua heidän saamaansa orientaatioon. Se oli kaksipäiväinen ja opiskelijat saivat päänsä täyteen tietoa kaikesta maan ja taivaan välillä. Sellaista itsekin odotin saavani täällä... Mutta pitää kyllä sanoa etten tainnut saada vastauksia melkein mihinkään mielen päällä olevaan kysymykseen.

Meidät ohjattiin ensin auditorioon, jossa hauskana sattumuksena Mariannen ja mun viereen istahti vaalea nainen, joka olikin Suomesta! Auditoriossa liiketalouden linjan sekä terveystiedon & kulttuurin (audiovisuaalinen kulttuuri + videopelipuoli) pääopettajat esittäytyivät. Liiketalouden opiskelijoita on nyt tässä alkavassa vaihto-opiskelijoiden ryhmässä tosi paljon. Tiedän nyt vain kaksi italialaista naista (joiden molempien nimet on Sofia tai Sophia) jotka tulevat mun kanssa opiskelemaan videopelipuolelle, mutta toki siellä voi olla vielä muitakin meitä vaihtiksia.

TecnoCampuksen päärakennusta.

Mutta juu, siitä orientaatiosta. Ei me oikeastaan sen enempää tietoa saatukaan! Pääopettajien esittäydyttyä meidät pyydettiin menemään muutamaan ryhmään Buddy Program -tuutorien luokse, ja he sitten kiersivät meidän kanssamme kampuksen rakennuksia. Meidän ryhmään tuli sitten vielä kaksi muutakin suomalaista, Karelia-amk:n opiskelijapariskunta joista toisen muistinkin jo vaihto-opiskeluinfosta. Kunnon suomalaisjengi kasassa, ja tietenkin puhuttiin omalla kielellä! 😁 Ei kuitenkaan koko aikaa, eli tuli juteltua paljon myös muunmaalaisten kanssa.

Kierroksen jälkeen oli tarjolla pientä ruokaa (leipiä, mitäpä muutakaan. Leivät tulivat jo tiistaina korvista ulos) ja seurustelua. 

Kampuksella on kahvilatyylinen ruokala, eli tarjolla ei taida olla lämmintä ruokaa. Tai no, taisivat puhua hampurilaisista tai ranskalaisista kierroksen aikana, eli ehkä sittenkin. En tiedä onko täälläpäin maailmaa ajateltu esimerkiksi kouluruoan terveellisyyttä ja monipuolisuutta kuinka paljon... Hauskaa oli että kahvilasta sai ostettua alkoholillisiakin juomia, ja olutpullo siellä maksoi vaivaiset 1,70 €. Mikäs siinä...

Ihmistornit eli castellersit ovat iso osa kulttuuria Espanjassa. Minä olin ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa sitomassa korsetinkireää kangasvyötä vyötärölle. Tilanteesta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta mä olin samalla lailla ihmistornin perustana kuten nämä kuvassa olevat shortseihin pukeutuneet vaihtarit. Ylös kiipeävä mies kiipesi ylhäällä olevan naisen ylitse, nosti käden ylös korkeimmalla kohdalla ja kiipesi toisen tornin jalustana seisovan henkilön selkää/kangasvyötä pitkin alas.

Lauantai 24.9. kuvina

Barcelonassa on menossa monipäiväinen, kesän päättävä La Mercè -festivaali. Lauantaina oli luvassa correfoc eli tulijuoksu, joka oli pakko nähdä! Niinpä lähdin aamupäivän laiskottelun jälkeen junalla Barcelonaan. Yhdensuuntainen lippu on vähän alle 5 € mutta yritän saada loppuajaksi ilmaisen lipun, pitää vaan vähän kikkailla ja osata käyttää sellaista... Se liittyy Espanjassa olevaan julkisen liikenteen tukemisen kampanjaan ja kuulostaa siis todella lupaavalta!

Junassa näkyy merenrantaa ja biitsejä, sekä tuolla taustalla lähestyvä Barcelona. 

Söpöjä paperista tehtyjä Barcelonan eläinasukkaita Mirador torre Glòriesissa. Tuo torni on siis näköalatorni, josta pääsi ihailemaan Barcelonaa kaikista suunnista.

Upea, upea Sagrada Família! Se on ihan hurjan suuri ja erottuu hyvin ympäristöstään. Toinen kuva on Matarón suuntaan rannikolle (sielläpäin se jossain on, tuskin näkyy tässä kuvassa).

Upea oli myöskin Arc de Triomf eli Riemukaari, ja sen jälkeen avautua leveä ja koristeellinen väylä. Voi helposti kuvitella entisaikojen hevosrattaat kulkemassa siinä palmujen alla...

Vanhankaupungin ovet olivat korkeita, kadut kapeita ja täynnä kaikkea upeaa, historiallista nähtävää!

...kuten avonaisen taivaan alla osittain ollut kirkon tai luostarin piha-alue (pitää ensi kertaa varten lukea jotain tuon paikan historiasta) jossa asusteli valkoisia hanhia (ankkoja? valkoisia äänekkäitä pitkäkaulaisia lintuja). La Mercè -festivaali näyttäytyi esimerkiksi ilmaiskonsertteina, mutten ehtinyt jäädä kuuntelemaan bändiä koska piti jo rientää tulijuoksuun!

Väkeä oli kuin pipoa Lasten correfocissa eli tulijuoksussa. Lasten versio alkoi kuuden maissa, ilta ei ollut vielä pimeä ja jättimäiset tähtisädetikkuja muistuttavat kipinäheilurit pitivät kipinät kaukana yleisöstä. Ne "tikut" poksahtivat kuin ilotulitusraketti tasaisen epätasaisin väliajoin, joten melu oli melkoinen. Näin ehkä yhden pikkulapsen jolle huoltajat olivat tajunneet laittaa lasten kuulosuojaimet.

Olen käynyt Barcelonassa kahdesti aiemminkin, vaikka toinen kerta olikin vain nopea pyrähdys paikallisen kaverini Elviran häiden yhteydessä. Mutta tällä kertaa haluan tänne Gaudín suunnittelemaan Casa Batllóon (oikealla) sisälle ja myös vierailulle Park Güelliin!

Aikuisten correfoc alkoi hienolla ilotulituksella. Väkeä oli niin paljon etten nähnyt kulkueessa kulkeneita hirviöitä (paitsi silloin kun niitä aiemmin kuljetettiin alueelle, muun muassa paperimassalohikäärme) enkä oikein piruiksi pukeutuneita kipinäheilurien käyttäjiäkään. He liikkuivat ihmisten reunustamaa katua eteenpäin ja pirujen perässä kulki aina rummuttajien ryhmä takomassa vauhtia ja tunnelmaa. Suojavarustus (hattu ja lasit) olivat tärkeitä, mutta jos olisi halunnut mennä kipinäkeppien alle pirujen jalkoihin kyykkimään niin kuin monet menivät, olisi pitänyt olla pitkähihainen paita ja kasvoja suojaamassa huivi.

Kipinät lentelivät iloisesti yleisöön, ja isommat kipunat myös silloin kun kipinätikku poksahti äänekkäästi sammuksiin. Pari kertaa tuli hypättyä juuri ajoissa pois isomman kipunan alta. Olo oli mahtava, adrenaliini varmaan vaikutti hurmokseen 😂 

Lähdin Barcelonasta noin 5 % puhelimen akunkestolla (kaikesta oppii, tästäkin että pitää olla aina mukana puhelimen laturi ja vara-akku!) valmiiksi tsekkaamaltani juna-asemalta. Juna-aseman ja metron yhteisessä tunnelissa oli kuuma ja painostava ilma, ja vartin odottelu tuntui tosi pitkältä. Sain onneksi istumapaikan heti mutta monet seisoivat Matarón pysäkille asti. Kello lähestyi puoltayötä ja mä mietin ottavani taksin tai bussin, koska jalat olivat olleet liikkeessä koko päivän. Bussille olisi kuitenkin pitänyt kävellä pari korttelia vieraaseen paikkaan, ja taksijonossa ei seisonut autoja, joten päätin sitten kävellä kotiin. Tällä kertaa valitsin rantabulevardin sijasta ehkä yö-turvallisemman kadunreunustan. Onneksi tie on suora kunnes pitää tehdä yksi mutka, joten pääsy kotiin kestää hieman mutta vaikuttaa turvalliselta. Nytkin ihmiset vielä istuivat terasseilla ja juttelivat kovaan ääneen mistä lie.

Sunnuntain eli tämän päivän (hups, siis eilisen, nyt meni jo maanantain puolelle!) vietin kotihommia tehden. Olisi pitänyt myös tehdä Karelia-amk:n etäkurssien tehtäviä (mulla siellä on menossa opinnäytetyötä edeltävä kurssi sekä ammatillisen kasvun kurssi), mutta enpä jaksanut. Sen sijaan pesin koko kämpän lattiat, pesin myöskin taas pyykkiä ja koneellisen astioita, sekä järjestelin huonettani. Vein myös roskat, jei. Miten tällaiseen saakin kulutettua koko päivän? No, sain myös rentouduttua kuunnellen äänikirjaa (tällä hetkellä menossa BookBeatista Robert Galbraithin Troubled Blood, suosittelen!) ja lukien Lonely Planet -matkailuopasta.

Huomenna ei ole vielä koulua vaan suunnittelen lähteväni paikalliseen ostoskeskukseen (80 liikettä, lupaavaa!), tiistaina sitten lähtevät opinnot käyntiin. Hauskaa viikkoa sinne!